Aikuisiän liikunta-aktiivisuus ei lisännyt elinikää, toteaa Sira Karvinen väitöksessään (22.4.)
Tulokset osoittivat, että samat geneettiset tekijät vaikuttavat liikunta-aktiivisuuteen, aerobiseen suorituskykyyn ja elinikään. Aktiivinen liikunta aikuisiällä ei edistänyt pitkää elinikää ihmisillä eikä koe-eläimillä, vaikkakin liikunnalla on todistetusti positiivisia vaikutuksia muuan muassa kuntoon, toimintakykyyn ja terveyteen. Geeniperimä ratkaisee.

Nivelrikkopotilaat hyötyvät luustoa vahvistavasta liikunnasta, osoittaa Juhani Multanen väitöksessään (11.3.)
Vaihdevuosi-iän ohittaneet naiset, joilla voi olla sekä osteoporoosin (luukato) että nivelrikon riski, voivat harrastaa turvallisesti luustoa ja toimintakykyä ylläpitävää intensiivistä hyppelytyyppistä liikuntaa. Luuston kannalta tehokkaan liikunnan tulee sisältää kehoon kohdistuvaa isku- ja tärähdystyyppistä kuormitusta (hyppelyharjoittelua) sekä nopeita suunnanmuutoksia. Tämänkaltaisen kuormituksen on aiemmin ajateltu olevan haitallista nivelrustolle. Tutkimus osoitti, että harjoittelu lisäsi reisiluun kaulan mineraalimassaa ja lujuutta sekä paransi fyysistä suorituskykyä, kuten lihasvoimaa ja tasapainoa, jotka ovat tärkeitä kaatumisriskin vähentämisessä. Tutkimuksen päälöydös oli, että säännöllinen asteittain koveneva hyppelyharjoittelu ei aiheuttanut muutoksia polvirustoon, eli harjoittelu oli turvallista nivelille alkaneesta nivelrikosta huolimatta.

Suomen Akatemia on myöntänyt 500.000 € rahoitusta 4-vuotiseen hankkeeseen, jossa tutkitaan fyysisen ja kognitiivisen harjoittelun vaikutukset kävelynopeuteen ja kaatumisiin iäkkäillä vähän liikkuvilla henkilöillä. Tutkittavat osallistuvat vuoden kestävään liikuntaohjelmaan ja puolet heistä lisäksi tietokonepohjaiseen kognitiiviseen harjoitteluun.
Tuntuu vaikealta uskoa, ettei fyysisen ja kognitiivisen harjoittelun yhteisvaikutusta kävelyyn ja kaatumisiin ole aikaisemmin selvitetty. Toivottavasti saadut tulokset edistävät iäkkäiden henkilöiden turvallista liikkumista. Hanke aloittaa syyskuussa 2016.