Geronomiopiskelija Pia Puheloinen on julkaissut kirjan nimeltä Muistojälkiä – Omaksi ja sukupolvien iloksi. Kirjan täyttämistä voi pitää elämänkaarikirjoituksena, jossa tarinat ja tapahtumat tulevat omaksi ja jälkipolvien iloksi. Kuten Pia esipuheessa kirjoittaa: ”Halu tietää ja oppia tuntemaan edellisten sukupolvien elämäntarinoita syntyy usein vasta silloin, kun ei ole enää keneltä kysyä. Koska muistot ovat yli sukupolvien kantava voimavara, niiden kirjaaminen on tärkeää”.
Kirjaa voi myös täyttää muistoja jakaen, käyttämällä apuna läheistä ihmistä tai hoitajaa. Täydennettynä teos voi toimia muistisairaan muisteluvälineenä, informaatiolähteenä hoitosuhteessa tai sen voi täydentää esimerkiksi muistokirjaksi edesmennesstä henkilöstä.

Geronomiopiskelija Anne-Maarit Koivuniemi on julkaissut kirjan nimeltä Muista minut – Vanhempieni Alzheimer. Kirja on omakohtainen kertomus vanhempien muistisairaudesta, omaishoitajaksi ryhtymisestä ja etäomaishoitajuudesta. Kirja kertoo paitsi taudin etenemisestä myös palvelujärjestelmän ja omaisten toiveiden törmäyskurssista. Vanhempien auttaminen voi kuitenkin parhaassa tapauksessa saada löytämään vuosia sitten kadonneen yhteyden.
Omakohtaisesta tarinasta laajennettu teos tarjoaa vertaistukea mutta sopii myös opiskelijoille ja alan ammattilaisille.

Sosiaalipolitiikan päivillä 2014 Janus-palkinnon pokannut Liina Sointu puolustaa ensi viikolla väitöstään ”Hoiva suhteessa. Tutkimus puolisoaan hoivaavien arjesta”.
Tulevaisuudessa entistä useamman iäkkään ihmisen odotetaan omaishoidon tuen turvin hoivaavan puolisoaan kotona. Omaishoivan arkea koskevan ymmärryksen syventämiseen on polttava yhteiskunnallinen tarve. Väitöksen aineisto muodostuu 15 haastateltavan kanssa tehdyistä haastatteluista, joissa hyödynnettiin virikkeitä, kuten haastateltavien ottamia valokuvia.
Hoivasuhteessa olemiseen sisältyy fyysisesti raskaan auttamisen ohella ja siihen lomittuen hienovaraista hoivaavaa toimintaa. Tämä tarkoittaa, että ajatteleminen, tunteiden tunteminen ja ilmaiseminen, ruumiillinen aistiminen ja havaitseminen sekä muistaminen ovat merkityksellinen ja olennainen osa hoivaamista.
”Tutkimukseni osoittaa, että iäkkäiden puolisoaan hoivaavien näkökulmasta elämä kotona on tiheää ja intensiivistä yhdessä olemista. Siksi on välttämätöntä saada myös omaa tilaa ja aikaa, jossa huolehtia itsestä”, toteaa Sointu. Tämä tarkoittaa, että he tarvitsevat luotettavia ja taloudellisesti saavutettavissa olevia sijaishoidon palveluja huolehtimaan puolisosta tilanteen mukaan kotona ja kodin ulkopuolella.