Äskettäin ilmestynyt teos Hoivan arvoiset on melkoinen aarrearkku vanhusten palvelujen tilasta huolestuneille. Teos perustuu väitteelle, että kaikki vaivaiset ovat hoivan arvoisia. Tätä käsitystä ovat teoksen kirjoittajien mukaan hämärtämässä orwellilainen uuskieli (vanhuksista tulee asiakkaita ja kuluttajia) ja politiikka, jossa säästöt esitetään välttämättömyyksinä.

Vaivaisuuden ydin on kirjoittajien mukaan käsitetty liian kapeasti: ”Vaivaisuuden vuoksi ihmiset ovat riippuvaisia toisistaan, mikä toisaalta synnyttää myös inhimillisiä suhteita. Vaivaisuus ja siihen liittyvä avun tarve eivät siis ole ainoastaan uhkia yhteiskunnan ihannoimalle itsenäiselle elämälle, vaan ne ovat tosiasioita, joiden ympärille erilaiset ihmissuhteet ja yhteiskunnat rakentuvat. Vaiva ja siihen vastaava hoiva luovat paljon hyviä asioita: inhimillisiä kohtaamisia yksilöiden välillä, mutta myös taloudellisesti tuottavaa työtä ja rakenteita, jotka kannattelevat yksilöitä”.

Teos on painavaa asiaa mutta toisaalta jatkumoa lama-ajan lannistavalle retoriikalle, jossa meille syötetään ajatusta ettei mikään ole hyvin ja suunta on kohti huonompaa huomista. Esimerkiksi ikäihmisten perhehoidosta ei kirjoittajilla ole oikeastaan mitään hyvää sanottavaa vaikka eivät huutolaisvirteen yhdykään.

Teoksen lopussa kirjoittajat toteavat, että ”yhden oikean vaihtoehdon sijaan toivomme, että teoksemme kirvoittaa lukijoita kuvittelemaan meitä paremmin ja myös vaatimaan ja rakentamaan parempaa hoivatulevaisuutta vaivaisuuden ehdoilla”. Kyllä, sen teos tekee. Itse olen samaa mieltä professori Jaakko Valvanteen (vanhuspalveluilla saa tehdä voittoa) ja professori emeritus Erkki Vauramon (Eksoten tavoin toimien koko maa säästäisi miljardeja) kanssa.

Hoppania, Hanna-Kaisa & Karsio, Olli & Näre, Lena & Olakivi, Antero & Sointu, Liina & Vaittinen, Tiina & Zechner, Minna (2016) Hoivan arvoiset – vaiva yhteiskunnan ytimessä. Gaudeamus.