Sosiaalipsykologian professori emeritus Antti Eskola on kirjoittanut kirjan Vanhuus, jossa hän kuvaa vanhuutta omakohtaisesti ja tutkijan silmin. Eskola on ilkikurinen, kuten tämän viestin otsikkokin kertoo.
Hän mm. kertoo jazz-pianisti Gunnar Strömmerin sanoneen, että nyt hän voi olla rauhallisin mielin, koska on saanut kaikki lapsensa hyviin vanhainkoteihin. Toki Eskola käy läpi analyyttisesti kaikki vanhenemisen mukanaan tuomat fyysiset, psyykkiset ja sosiaaliset muutokset.

Eskola kammoaa ajatusta ”tehostetusta palveluasumisesta”: koko ajan on oltava raha kourassa. Hänen suurin pelkonsa laitosasumista kohtaan on vapauden väheneminen omissa raha-asioissa. Kansainväliset pääomasijoittajat ryöväävät hoitomaksujen nimellä eläkkeen ja jättävät liian vähän rahaa esimerkiksi lääkkeisiin.

Hän myös kritisoi vanhuudesta käytettyä kieltä. ”Onnistuneen vanhenemisen” – käsitteen valoisaan sisältöön liittyy synkkä varjo. Vanhus saattaa kokea itsensä epäonnistuneeksi niinkin luonnollisessa asiassa kuin vanheneminen. Eskolan mukaan käytettyjen sanojen ja teoreettisten käsitteiden luomilla mielikuvilla saattaa olla suurempi vaikutus kuin empiirisillä havainnoilla.

Lue täältä kuinka tunnettu sosiologi pohtii vanhuutta.