Jari Pirhonen on perehtynyt käytännön vanhustenhoitoon työssä lähihoitajana palvelutaloissa. Tänä vuonna hän väitteli, väitöskirja perustuu havaintoihin ja haastatteluihin tehostetun palveluasumisen yksikössä. Väitöskirjaa tehdessään Pirhonen törmäsi kummalliseen ilmiöön.
– Kun ihminen muuttaa omasta kodista palvelutaloon, siinä tapahtuu jotain merkillistä. Ihminen persoonana saattaa muuttua näkymättömäksi. Häntä aletaan kohdella hoidokkina, pahimmillaan jopa potilaana. Se syy, miksi ihminen tarvitsee ympärivuorokautista hoitoa, alkaa määrittää sitä ihmistä enemmän kuin se, mitä ihminen on ikänsä ollut.

Pirhonen kaipaa persoonallista otetta.
– Heti, kun ihminen muuttaa palvelutaloon, pitäisi pitää tuparit. Silloin kaikki tutut näkevät, että olen muuttanut ja tutustun uusiin ihmisiin siellä paikassa.
– Kerran puhuin hoitajien kanssa bileiden pitämisestä. He sanoivat, että he olisivat kerran tehneet popcorneja, mutta heille sanottiin, että ei saa tehdä niin, koska vanhat ihmiset voivat tukehtua niihin.

Satavuotiaan Suomen kunniaksi nostan esille myös Pirhosen esittämän ajatuksen olemmeko liian köyhiä pitämään huolta vanhuksista.
– Meillä ei ole mitään syytä ajatella, että voimme ulkoistaa vanhoista ihmisistä huolehtimisen hoitosektorille. Se on täysin kestämätöntä. Tai sitten meidän täytyy olla valmiita resurssoimaan lisää tosi rajusti. Jos ulkoistan isäni ja äitini hoidon yhteiskunnalle, minun pitää myös rahoittaa se ihan mukisematta.

Lähde: https://yle.fi/uutiset/3-9955266?origin=rss

Kannattaa katsoa Pirhosen ajatuksia myös seminaaritallenteesta: Kuinka nostamme SOTE-asiakkaan keskiöön.
-> klikkaa linkkiä ”Katso sen webinaari”. Sivusto kysyy etunimeä, sukunimeä ja sähköpostiosoitetta. Kohdasta 2.03 eteenpäin.

Ote: Hyvän elämän edellytykset- kalvo: ”Onnellisuus edellyttää mahdollisuutta ja valmiutta elää mahdollisimman täydellinen ihmiselämä ilman kohtuuttomia riskejä, olla terve, tyydyttää ravinnon, suojan ja sukupuolisuuden perustarpeet, käyttää ja kehittää aisteja sekä kuvittelun ja ajattelun kykyjä, opiskella ja muotoilla kattava tiedollinen maailmankuva, luoda tunnesiteitä muihin ihmisiin, ottaa osaa oman ja yhteisön elämän suunnitteluun ja elää tasapainoisessa suhteessa luontoon” (Sihvola 1998, 32).
Pirhonen kommentoi kalvoa kehottamalla tulostamaan se itselle, ottamaan mukaan illalla petiin mennessä ja sanomaan kumppanille, että ”mun täytyy vähän tutustua onko mun elämäni hyvää eli käyn tässä vähän läpi asioita… Kannattaa, nimittäin tää toimii hämmästyttävän hyvin. Saattaa parantaa sun elämänlaatua”.