Tutkimuksessa tarkastellaan kunnallisen toimeentulotuen, eli hyvinvointialueen täydentävän ja ehkäisevän toimeentulotuen yhteyttä lastensuojelun kysyntään. Lastensuojelun kysyntä riippuu olennaisesti riskitilanteissa elävien (kuten työttömyys, matala koulutustaso ja epävakaat perherakenteet) määrästä, mutta hyvinvointialue saattaa vaikuttaa lastensuojelun kysyntään myös toimeentulotuen käytännöillään. Tilastollisen analyysin avulla tutkitaan, puskuroiko panostus toimeentulotukeen lastensuojelun kysyntää. Toiseksi sosiaalityön ammattilaisten haastattelujen avulla selvitetään tilastollisen vaihtelun taustalla olevia tekijöitä. Kysytään, millaisia selityksiä ja perusteluja ammattilaiset antavat hyvinvointialueella toimeentulotuen ja lastensuojelun yhteydelle. Samalla tutkitaan myös toimeentulotuen ja lastensuojelun väliseen yhteyteen liittyviä hyviä käytäntöjä ja toiminnallisia haasteita. Kolmanneksi toteutetaan ns. Policy Lab -prosessi, jossa törmäytetään tutkimustietoa ja sosiaalityön käytäntöjä hyvinvointialueella. Tuloksena syntyy tutkimukseen perustuvia ja käytännössä koeteltuja suosituksia siitä, miten hyvinvointialueella toimeentulotukea voidaan käyttää ehkäisevän lastensuojelun välineenä.