Ikäihmisten laitoshoitopaikkoja on vähennetty. Kotona asumisen tueksi tarvitaan mielekästä ja kuntouttavaa toimintaa. Taiteen integroiminen osaksi päivätoimintaa on edennyt hyvään vaiheeseen. Kokemukset ovat olleet hyviä. Taiteilijat ovat havainneet ikäihmisten kanssa työskentelyn olevan hienoa ja antoisaa. Erityisen merkittävää on se, että kukaan taiteilijoista ei ennakkoon ollut osannut ajatella osallistujien toimintakykyä. Moni on työskennellyt ikäihmisten, seniorien kanssa, mutta päivätoiminnan asiakkaiden toimintakyky ei ole sama, kuin itsenäisesti harrastuksiin tulevien seniorien. Tarvitaan osaamista ikääntymisestä, muistisairauksista – ja kykyä kohdata ihminen, joka saattaa ulkoisesti antaa vaikutelman melko normaalista toimintakyvystä. Todellisuudessa toiminnan ohjaukseen tarvitaan tukea ja henkilökohtaista opastusta, kädestä pitäen.
Yle uutisoi 14.3. kulttuurin kärkihankkeen, Prosenttiperiaatteen laajentaminen yhdessä sosiaali- ja terveyspalvelujen kanssa, tavoitteesta: ”Sairaala maksakoon klovinin palkan, Hyvinvointitaide osaksi sosiaali- ja terveysbudjetteja?” Kärkihankkeen tavoite on erinomainen. Taiteen hyvinvointivaikutuksista on hyvin paljon tutkittua tietoa. Taide elävöittää ja voimaannuttaa. Taide nostaa ilon pintaan, arkeen ja kuntoutumiseen syntyy uusi into. On todennäköistä, että ikäihmisen arki jatkuu sujuvammin, kun on hyvä mieli. Selvää säästöä siis, kun hoidon tarve vähenee. Useissa palveluasumisen yksiköissä ollaan jo havaittu, että silloin kun taiteilija ohjaa ryhmää, sijaista ei tarvita eli sijaismäärärahat voidaan osoittaa taiteilijoiden palkkaukseen. Tämä on yksi malli, joka on havaittu toimivaksi.
Hankkeen yhtenä tehtävänä on mallintaa taitelijan paikkaa päivätoiminnassa yhtenä sisällön tuottajana. Tällä hetkellä päivätoimintaryhmät on valittu satunnaisesti, kaikille tarjotaan taidetta, jotka sinä päivänä paikalla ovat. Paljon puhutaan asiakaslähtöisyydestä ja siitä, pitäisikö päivätoimintaa profiloida siten, että taiteen harrastajat olisivat samassa ryhmässä? Toisaalta, satunnaisella ryhmävalinnalla edistetään taiteen saavutettavuutta ja vaikuttavuutta juuri niiden ikäihmisten keskuudessa, jotka siitä eniten hyötyvät. Aivotutkija Mari Tervaniemi (Rondo 1/17) puhuu musiikin vaikutuksesta hyvinvointiin ja syrjäytymisen ehkäisyyn ja tuo esille juuri tätä näkökulmaa lasten kohdalla. Harrastuksiin ohjataan niitä lapsia, joilla jo muutenkin menee hyvin. Ne, jotka musiikista eniten hyötyisivät, jäävät ulkopuolelle.
Taide kuuluu ihmisyyteen. Jos taidetta ei ole, jotain hyvin olennaista puuttuu elämästä. Taiteella on paikka kotona asumisen tuessa, koska taide kuuluu elämänlaatuun ja hyvinvoinnin ja terveyden edistämiseen. Olisiko siis kuitenkin parempi tarjota taidetta kaikille tasapuolisesti, kuin lähteä pohtimaan kuka siitä eniten hyötyy tai kenellä on jo valmiiksi harrastuneisuutta?
