Yksi askel taidepalvelujen integroimisessa osaksi sosiaali- ja terveyspalveluja on työparityöskentelymallin omaksuminen.
Lähtökohtana työpari-käytännölle on se, että molemmat osapuolet, niin taiteilija kuin sote-alan ammattilainen, ymmärtävät oman roolinsa ja sen, etteivät kysymyksessä ole irralliset palat, joita osapuolet toteuttavat omista lähtökohdistaan vaan osista syntyy asiakasta moniulotteisesti palveleva kokonaispalvelu. Tähän voidaan päästä sillin, kun molemmilla tahoilla on yhteinen näkemys uusista käytännöistä ja toimintatavoista. Avoin keskustelu auttaa ennakkoluulojen hälventämisessä sekä arvopohjan ja tavoitteiden jakamisessa. Työpari-käytännön alkuvaiheen omaksumisessa ja käyttöönotossa voi osaltaan helpottaa se, että taidepalvelujen tuottajat mielletään sote-sektorilla samojen tavoitteiden eteen työskenteleviksi monialaisiksi osaajiksi, joiden toiminnalle on vahvat laatukriteerit, kuten sote- alan ammattilaistenkin.
Asiakkaan kohtaamisessa käytännön tasolla niin taiteilija kuin sote-alan ammattilainen työskentelevät ja sovittavat toimintansa yhteen asiakkaan palvelutarpeisiin ja toiveisiin vastaamiseksi. Tällöin uudentyyppinen toimintatapa vakiinnuttaa vähitellen paikkansa arkisena osana perustoimintaa, joka luo uudenlaista lisäarvoa asiakkaalle ja sen synnyttämien kerrannaisvaikutusten vuoksi myös laajemmin koko palvelujärjestelmään.
Työpari- käytännön etuna voidaan nähdä luottamuksellisen ja turvallisuuden tunnetta vahvistavan palvelusuhteen syntyminen. Hyvä asiakassuhde on etu palvelun vaikuttavuudelle. Jos ajatellaan esimerkiksi kotipalvelun asiakasta, jonka kotiin taiteilija menee yhdessä hoitajan kanssa, on lähtöasetelma turvallisuuden ja luottamuksen näkökulmasta aivan erilainen kuin jos taidepalvelujen tuottaja menisi ikäihmisen kotiin yksin. Tutun ja luotettavan hoitajan läsnä ollessa uusi ihminen tai asia on helpompi omaksua. Luottamus mahdollistaa uudentyyppisen, taiteen keinoin tuotetun kuntouttavan palvelun.
Asiakkaan näkökulman lisäksi työpari-käytännöllä on tutkitusti vaikutusta henkilöstön hyvinvointiin. Tämä voidaan saavuttaa niin välittömästi kuin välillisestikin. Välittömät vaikutukset sote-henkilöstön hyvinvointiin voivat syntyä esimerkiksi siitä, että tilanteet, joissa taiteilija on mukana, ovat rauhallisempia ja hoitajalle itselleenkin jää aikaa kohdata asiakas. Toisaalta henkilöstön hyvinvointia voivat lisätä ja sitä kautta sairaspoissaoloja vähentää pidemmällä aikavälillä saadut positiiviset vaikutukset asiakkaiden fyysisessä ja psykososiaalisessa hyvinvoinnissa. Nämä välillisesti työhyvinvointiin vaikuttavat tekijät voivat kumuloituneena vaikuttaa merkittävällä tavalla työhyvinvoinnin kasvuun ja sitä kautta kustannusten säästymiseen. (Ks. Esim. Taide käy työssä http://blogs.helsinki.fi/taika-hanke/files/2009/02/Taide_kay_tyossa.pdf)
