Viedään taidetta soteen… laajennetaan taiteen prosenttiperiaatetta yhdessä sosiaali- ja terveyspalvelujen kanssa…. Otetaan taide palveluvalikkoon
Taiteesta osana sosiaali- ja terveyspalveluja on monta näkemystä. Taide on sosiaali- ja terveyspalveluissa uusi työmenetelmä, jolla ei ole vakiintunutta paikkaa tai tilaa. Vaikka aika on kypsä taiteen ottamiseksi osaksi palvelujärjestelmää, historiallinen ja hierarkkinen järjestys ei sitä tue. Taiteelle ei ole olemassa selkeää paikkaa sosiaali- ja terveyspalvelujärjestelmässä.
Tämä olemassa oleva ilmiö lienee yhtenä merkittävänä tekijänä asenteelliseksi nähdyn vastustuksen takana. Kun hoitajalla tai sosiaalityöntekijällä ei ole selkeää käsitystä siitä, miten taide ja taiteilija linkittyy omaan työhön, on vaikea innostua uudesta menetelmästä – vaikka se kuinka olisi koettu toimivaksi ja vaikuttavaksi.
Asenteiden takana on paljon pieniä nyansseja, jotka vaikuttavat taiteilijan asettautumiseen soteen. Nykykehitys fokusoi työsuhteisen henkilöstön ydintehtäviin. Kaikki muu tuotetaan ostopalveluna. Luonnollisesti taide lukeutuu ostettaviin palveluihin.
Kun on kyse sosiaali- ja terveyspalveluna tai sosiaali- ja terveyspalveluille tuotettavasta palvelusta, palvelu tulee kilpailuttaa. Kyse on julkisesta hankinnasta. Eli taiteilijalla tulee olla Y-tunnus ja hänen tuottamansa palvelu on verollista palvelua.
Arvonlisäverolakia säädettäessä taidepalvelut, työpajat on katsottu arvon tuotannon kannalta luksushyödykkeiksi ja asetettu korkeimpaan ALV-kantaan.
Y-tunnuksella työstään laskuttava taitelija katsotaan yrittäjäeläkelain mukaan yrittäjäksi, itsensä elättäjäksi. Yrittäjällä ei ole oikeutta työttömyysturvaan, tulkinta ei ole tulosidonnainen.
Näistä lähtökohdista olemme Kulttuuripolku senioreille- hankkeessa tutkimassa taiteilijan paikkaa sosiaali- ja terveyspalvelujen rakenteissa. Polku polveilee juurakoissa, louhikoissa ja pienten purojen varsille.
Tule mukaan- tällä polulla on mukava turista (vaihtaa ajatuksia) matkanteko sujuu mukavammin!
